• Pääsivu
  • Hankeen jäsenet
  • Blogi
  • Sarjakuvat
  • Tarrat
  • Yhteystiedot
  • Konferenssi
  • English
blogi
  • Home
  • Blogi
  • Tämä on henkilökohtaista – merkitsijöitä ja merkittyjä

Tämä on henkilökohtaista – merkitsijöitä ja merkittyjä

Kirjoittaja: Hannele Richert

Tämä kirjoitus lähtee liikkeelle sivupolulta, mutta tärkeältä sellaiselta. Sarjakuvien tekemisessä ja lukemisessa täytyy ymmärtää kuvallisia merkityksiä siinä missä auki kirjoitettua tekstiäkin. Kuviin saattaa latautua myös merkityksiä, joista piirtäjä ei ole ollut tietoinen. Silloin kun käytetään tiettyyn tarkoitukseen lukittua symbolia, tilanne on toinen eikä tulkinnanvaraa ole. Esimerkiksi hakaristilipun kohdalla on turha tässä ajassa puhua merkityseroista: me kaikki tiedämme, mitä sillä halutaan viestiä.

Isänmaallisuus on viime vuosina kaapattu tarkoitukseen, jota en tunnista omakseni. Itsenäisyyspäivänä pääkaupungissa marssi itseään kansallissosialistiseksi kutsuva järjestö, jonka toiminta pitäisi olla kielletty. Sen aate on edistää jonkinlaista yhteispohjoismaista fuusiokulttuuria "monikansallisuutta" vastaan. En tunnista aatteessa lainkaan sitä suomalaisuutta, jota olen tottunut pitämään omanani: sellaista joka on ollut olemassa paljon pidempään kuin nämä reilut sata itsenäistä vuotta ja joka kestää kulttuurisia kohtaamisia ytimeltään muuttumatta. Sellainen suomalaisuus on ollut omaa myös niille sukulaisilleni ja ystävilleni, joiden syntyperä ei ole ainoastaan näillä nurkilla. Vaikkapa suomalais-ugrilaista kieli- ja kulttuuriperintöä juhlistavaan kulkueeseen liittyisin mielelläni.  

Itsenäisyyspäivänä marssin itse natsimarssia vastustaneessa kulkueessa. En pidä mielenosoituksista kokemuksena, mutta hyväksyn niiden tehon, joten halusin osallistua. Kun saavuin paikalle, kuulin vastustamamme kulkueen kärjessä nähdyistä hakaristilipuista, jotka poliisi oli onneksi riisunut kulkueelta pian. Ihmetyttää, miksei niiden julkinen käyttö ole Suomessa kielletty. Sisäministeri Kai Mykkänenkin vain totesi, että pitää olla varovainen, missä niitä käyttää. Mikä ihme voisi olla sopiva tilanne nostella hakaristilippuja? Vieroksun sitä symbolia sydämeni pohjasta, koska se on vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunnus.

Tulen suvusta, jossa natsiaate on ollut arkea vain joitakin vuosikymmeniä sitten. Isoisäni uskoi tähän aatteeseen ja eli sen mukaan. En ole koskaan pitänyt hänen rikoksiaan ihmisyyttä vastaan ominani: olen eri ihminen ja elän eri ajassa. Mutta hänen teoillaan oli tuhovoimaa myös lähipiirissä. Kun viha integroidaan arjen polttoaineeksi, sillä on ylisukupolvisia tuhoisia vaikutuksia myös vihaajan omassa perheessä. Siksi en voi ymmärtää, että joku vielä tänä päivänä ottaa tunnuksen omakseen ja kuvittelee saavansa sillä aikaan jotakin hyvää edes itsensä kannalta. Helsingin poliisin viestintäjohtaja toivoi tarkempaa rajausta näiden symbolien käyttämiseen. Itse kannattaisin selkeää kieltoa. Kiellon pitäisi mielestäni koskea myös marssin järjestäneen pohjoismaisen natsijärjestön, PVL:n tunnuksia. Aate ei parane siitä, että sen tunnusta muutetaan. Tällaiseen aatteeseen turvautuvien hätä ja pelko pitää pystyä ratkaisemaan aivan muilla keinoin kuin sallimalla eriarvoisuutta ja tuhoa merkitsemään asetetut symbolit julkisissa tiloissa.

Pitää pystyä erottamaan toisistaan ne ihmisten yllään kantamat merkitykset, joita ei voi valita, ja ne, jotka nimenomaan valitaan. Samoin on erotettava vääriä konnotaatioita kantavat merkit todellisesta merkityksestä: kokoparta tai hijab ei tarkoita islamistia niin kuin minihame ei tarkoita prostituoitua.

Näillä merkityksillä on konkreettisia seurauksia niiden ihmisten arjessa, joihin tulkinnat kohdistuvat. Siksi olen itsekin motivoitunut tekemään sarjakuvaa yhteiskunnallisista aiheista.  

Oikeastaan mieluiten tekisin vain fiktiivisiä sarjakuvia, joiden ensisijainen arvo on taiteellinen, ja vastuu mahdollisten yhteiskunnallisten ulottuvuuksien ymmärtämisestä jäisi lukijalle. Yhteiskunnallisen sarjakuvan tempauksissa en aina ehdi panostaa itseäni tyydyttävällä tavalla taiteelliseen jälkeen; sanomisen tapaa pitää etsiä usein tuskastuttavan vaikeaa reittiä ja jännittää myös perustana olevien faktojen paikkansapitävyyttä ja vielä sitäkin, että on ymmärtänyt ne oikein. Keskustelua tarvitaan asioiden muuttamiseksi. Ilman keskustelua ei tule mielenilmauksia, ei lähdetä äänestämään eikä vaikuttamaan omaan elinympäristöön.

Saksalaista kulttuuria eri maissa edistävä Goethe-Institut järjesti vuosina 2016 ja 2017 kansainvälisen hankkeen nimeltä Picture Politics. Siinä sarjakuvataiteilijat eri maista ottivat kantaa rasismin nousuun Euroopassa. Suomessa teimme myös sarjakuvapajoja yläkoululaisten ja lukiolaisten kanssa. Aiheen pohtiminen oli haasteellista mutta palkitsevaa ja johti hyviin oivalluksiin.

 

Sarjakuvallinen vuoropuhelu. Ylempänä kuvitus Mitä sä täällä teet? -kirjasta. Alempana esimerkki helsinkiläisten kahdeksasluokkalaisten oivalluksesta Picture Politics -työpajassa.

Pääsin projektin puitteissa purkamaan myös pettymystäni Suomen ulkopolitiikkaan. Yhteiskunnat on järjestetty toimimaan poliittisissa järjestelmissä, ja tuntuu siltä etteivät nuo vuosituhansia kehittyneet järjestelmät vieläkään toimi niin kuin niiden pitäisi näin pitkän harjoittelun jälkeen. Ajat ovat hankalat, ja voi hyvin olla että seitsemän miljardin ihmisen maailmassa, muuttuvassa ilmastossa ne ovat hankalat vielä pitkään. Siksi tarvittaisiin erittäin taitavaa politiikkaa, kansainvälistä yhteistyötä, joka pyrkisi aidosti ehkäisemään kärsimystä: kun ihmisten ravitsemukselliset ja muut perustarpeet turvataan, he pystyvät todennäköisemmin tekemään parempia ratkaisuja paitsi itsensä, myös muiden ihmisten ja ympäristön kannalta. Hyvin ravittu ja hyvin toimeentuleva ulkoministerimme voisi näyttää esimerkkiä puolustamalla esimerkiksi naisten oikeuksia ja itsemääräämisoikeutta niiden rajoittamisen sijaan.

(Lue sarjakuva kokonaisuudessaan täältä)

Antirasismi, Kansainväliset projektit, Picture Politics, Goethe-Institut, Isänmaallisuus

  • Created on .
℅ Ralf Kauranen, Kotimainen kirjallisus, 20014 Turun yliopisto
℅ Ralf Kauranen Department of Finnish Literature, FI-20014 University of Turku, Finland
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.