• Pääsivu
  • Hankeen jäsenet
  • Blogi
  • Sarjakuvat
  • Tarrat
  • Yhteystiedot
  • Konferenssi
  • English
blogi
  • Home
  • Blogi
  • Sarjakuva äidinkielen ylioppilaskokeissa

Sarjakuva äidinkielen ylioppilaskokeissa

Kirjoittaja: Olli Löytty

Koska tietokoneilla tehtävä äidinkielen yo-koe on ollut käytössä vasta muutaman vuoden, on liian varhaista sanoa, millainen sarjakuvan rooli tulee siinä olemaan. Mutta nähdäänpä sarjakuvia lukutaidon tai kirjoitustaidon kokeiden aineistoissa lähiaikoina tai ei, sarjakuva soveltuu erinomaisesti kokeessa arvioitavien taitojen opetukseen. 

Vaikka sarjakuvaa ei mainitakaan kokeessa käytettävien aineistojen joukossa, sen avulla on helppoa harjoitella juuri visuaalisia ja tekstuaalisia aineksia yhdistelevien tekstien erittelyä ja tulkitsemista. (YTL:n kuvaus äidinkielen ylioppilaskokeiden mahdollisista aineistosta löytyy täältä.)

Vuosina 2007–2018 käytössä olleessa tekstitaidon kokeessa sarjakuvia käytettiin aineistona kolmesti. Koska nykyinen lukutaidon koe muistuttaa monessa suhteessa tuota tekstitaidon koetta, vanhoja kokeita plaraamalla ja niiden arviointikriteereihin tutustumalla saa käyttökelpoisia ideoita siihen, miten sarjakuvaa voi käyttää opetuksessa ja kokeisiin valmistautuessa. Olen kerännyt alle linkit niihin tekstitaidon kokeisiin, joissa oli mukana sarjakuva-aineistoja.

Ensimmäisen kerran sarjakuva nähtiin vuonna 2009. Aineistona oli Pauli Kallion käsikirjoittama ja Jukka Tilsan piirtämä Sekametsä-sarjakuvastrippi. (Koevihko löytyy täältä.) Toisessa tuota strippiä koskeneessa tehtävänannossa kehotettiin vertailemaan sitä niin ikään aineistona olleeseen Kari Hotakaisen Eeva-lehdessä ilmestyneeseen kolumniin ”Kasvukertomus”. Tulkitsen niin, että tehtävänanto kohdistui näiden aineistojen temaattisiin sisältöihin, kun taas toisessa tehtävänannossa penättiin juuri sarjakuvallisuuden analyysia. Sen tehtävänanto kuului kaikessa ytimekkyydessään: ”Erittele Sekametsä-sarjakuvan ilmaisukeinoja.” 

Sarjakuvalle tunnusomaisten ilmaisukeinojen (eli modaliteettien) analyysi on tehtävänasettelussa epäilemättä hyvä tavoite, mutta kovin laajamittaiselta tehtävältä niiden ”eritteleminen” tässä kuulostaa. Vaikka tehtävään on helppo vastata edes jotakin, kokeen tekijällä oli edessään suoranainen runsaudenpula. Jos kyseisestä stripistä alkaa luetella piirteitä, miten tämä sarjakuva kertoo tarinansa (kuvat, sanat monessa eri muodossaan, puhekuplat, ruutujako, kuvien väliset siirtymät, liikkeen kuvaus, henkilöhahmojen ilmeet ja asennot, kuvien ja sanojen yhdistelmät, kuvakulmat jne.) vastaus paisuu väistämättä kovin pitkäksi. 

Seuraavan kerran sarjakuva oli tekstitaidon kokeen aineistona keväällä 2013. (Koevihko löytyy täältä.) Aineistossa oli sivun pituinen sarjakuva Don Rosan albumista Roope Ankan elämä ja teot. Ainoassa sitä koskevassa tehtävässä kehotettiin vertailemaan sitä toiseen aineistona olleeseen tekstiin, nimittäin katkelmaan Molièren näytelmästä Saituri. Kysymys kuului: ”millä tavoin niissä kuvataan suhtautumista rahaan?” 

Ylioppilastutkintolautakunnan laatimissa arviointia ohjaavissa ”hyvän vastauksen piirteissä” (jotka löytyvät täältä) linjataan, että ”[v]astausta voi tarkastella henkilöhahmon, tekstilajin ja arvojen näkökulmasta”. Tekstilajien vertailu nostaa esiin Roope-sarjakuvan sarjakuvalliset piirteet, kuten visuaalisuuden: ”Harpagonin suhtauminen ilmenee näytelmässä dialogin kautta ja sarjakuvassa kuvan (värien, sommittelun) ja tekstin yhteispelin avulla. Sarjakuvan värimaailma kuvaa iloa ja rakkautta rahaan.”

Kolmannen kerran sarjakuva oli mukana tekstitaidon kokeen aineistossa keväällä 2014. (Tehtävävihko löytyy täältä.) Silloin tehtävävihosta löytyi neljä Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -strippiä, joita koskeva tehtävä kuului näin: ”Mitä Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -sarjakuvat kertovat sukupuolten välisestä kommunikaatiosta?” Arvioinnin tueksi laadituissa ”Hyvän vastauksen piirteissä” (jotka löytyvät täältä) kiinnitetään sisältöainesten lisäksi jonkin verran huomiota myös strippien tekstilajiin eli siihen, että kyse on nimenomaan kuvaa ja sanaa yhdistävästä sarjakuvasta: 

”[Miehen ja naisen välinen h]uonosti toimiva kommunikaatio ilmenee selvästi puhekuplien, ajatuskuplien ja kehonkielen vuorottelusta ja yhteisvaikutuksesta. Sarjakuvastripit antavat yksinkertaistetun ja karrikoidun kuvan sukupuolten välisestä kommunikaatiosta. Kärjistetty ajattelutapa perustuu stereotyyppisiin mielikuviin miehistä ja naisista ja läpäisee sekä kuvallisen että sanallisen ilmaisun.” Lisäksi parhaimpiin pistemääriin yltäviä vastauksia kuvataan niin, että niissä ”sarjakuvastrippejä luetaan sukupuolistereotypioilla leikittelynä, ja tulkintaa perustellaan yksityiskohtaisilla, sekä kieleen että kuvaan liittyvillä havainnoilla”. 

Kuvien ja sanojen välittämiä viestejä eritellen voi toki päätyä kysymään myös sitä, millä perusteella Wagner-sika on itsestään selvästi ihmismies. Ja kenties viime vuosien keskustelu seksuaalisuudesta johtaisi nykyabia pohdiskelemaan Viivin ja Wagnerin edustamaa heteronormatiivisuutta samoin kuin sitä, oletetaanko tehtävänannossakin vain kaksi toisensa poissulkevaa sukupuolta.

 

  • Created on .
℅ Ralf Kauranen, Kotimainen kirjallisus, 20014 Turun yliopisto
℅ Ralf Kauranen Department of Finnish Literature, FI-20014 University of Turku, Finland
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.